Koraania lukiessa...

Avaan tänään elämäni ensimmäistä kertaa Koraania. Yllättävän paksu opus, kokonaisuudessaan 512 sivua. Tämä ei toki ole oikea Koraani, vaan Koraanin tulkinta, sillä alkuperäinen Koraani on kirjoitettu arabiaksi, ja kaikki käännökset arabiankielisestä versiosta ovat vaan tulkintoja. Tämän tulkinnan on tehnyt Jaakko Hämeen-Anttila, Helsingin yliopiston arabian kielen ja islamin tutkimuksen professori. Tämä tulkinta on kuulemma erityisen hyvä, joten sillä mennään.

Sisällysluettelosta opin, että Koraani koostuu 114:stä suurasta. Suurat eli luvut jakautuvat jakeisiin. Eli homma toimii vähän samaan tapaan kuin Raamattussa. Suurat on järjestetty Koraaniin koronologisesti (eli aikajärjestykselliseti) väärinpäin ja Hämeen-Anttila kehottaa lukiaa johdannossaan aloittamaan lukemisen lopustapäin. Selvä. Meininki on Let’s go.

Suurassa 84....

Koraanin loppupään suurat ovat lyhyempiä kuin mitä odotin. Noin seitsemän rivin pituisia runotyylisia tekstejä, missä kehotetaan palvomaan Jumalaa ja vastaavaa. Vasta 9 suuraa luettuani, vastaan on tullut pari viitettä asioista, joista en ole koskaan edes kuulutkaan. Esim keitä tarkoittaa ”norsun väki”? Mutta muuten teksti on suurinpiirtein hyvin ymmärrettävissä. Paitsi, että on outo kokemus lukea kirjaa lopusta alkuun. Suurat vilisevät lupauksia Jumalan takaisin tulosta, käskyjä siitä, ettei saa rakastaa omaisuuttaan ja kuvauksia kuinka uskovat pelastuvat... Ja suurat pitenevät myös pikkuhiljaa. Koraanin kieli on erittäin runollista ja julistavaa. Mutta pakko myöntää, mielettömän kaunista tekstiä. Yllättävän paljon kuvauksia siitä kauheudesta mikä kohtaa ei-uskovia, kun Jumala tulee takaisin. Yllättävän vähän historiallisia viittauksia (sorry Koraani, en tunne tarinaa sotajoukoista,  Faraosta ja Thamundista (suurasta 85). Vertaan Koraania kokoajan mielessäni Raamattuun, joka on siis huomattavasti tutumpi teos minulle. Raamatun loputtoman pitkät sukuluettelot ja tekstissä vilahtelevat kuninkaiden nimet saavat Raamatun vaikuttamaan hyvin raadolliselta historiankirjalta, verrattaessa Koraaniin. Ymmärrän myös, että en varmaankaan ymmärrä yhtäkään kulttuurillista viitettä, joka ”normi muslimille” olisi selvää kauraa. Kuinkakohan paljon tekstistä menee ohi vain surkean kulttuurin tuntemuksen takia?

Otetaampas tähän väliin ihan pikaisesti vähän faktaa Koraanista.

Koraani on siis muslimien pyhä kirja ja siihen on kootu profeetta Muhammadin ilmestyksiä. Ilmestykset alkoivat 610. Profeetta Muhammad ei ilmeisesti itse ole kirjottanut ilmestyksiä paperille, mutta Koraani on saatu kasaan noin 600-luvun puolivälissä. Koraani oli aluksi kirjoitettu vain konsonanttimerkeillä (kokeilin kirjoittaa suomea ilman vokaaleja. Hmm l kv hlpp (eli homma ei ole kovin helppoa) noh, en toisaalta tiedä miten suoraan arabiaa ja suomea voi verrata...) mutta vokaalimerkit vakiintuivat seuraavalla vuosisadalla. Arabiankielinen Koraaniteksti on myös riimitetty aikansa tyypilliseen tapaan (ja jotta jakeiden muistaminen olisi helpompaa). Ja tämä tekee kääntämisestä erittäin haastavaa. Islamilaiset lähteet näyttävät antavan valtavan painoarvon suuliselle perinteelle (joka olisi kuulemma säilynyt muuttumattomana Muhammadin päivistä lähtien).. Ja koska

Koraanissa ei varsinaisesti ole lakitekstejä on myöhemmin syntynyt islamin laki saria perustuu taas puolestaan enemmän Muhammadin elämäntapaan eli sunnaan...