Jälleen Koraani käteen ja lukemaan. Mun on pakko tunnustaa, että podin paikoin hyvinkin huonoa omatuntoa edellisen blogini jälkeen. Joskin saatoin rivien välissä verrata Koraania sliibalaabaan, ei mun tarkoitus missään vaiheessa ollut vähätellä tai halveksia kyseistä kirjaa. Nyt myöhemmin, kun olen jo vähän rauhoittunut ja lukenut taas pari sivua, katson Koraania taas hieman eri valossa.

Koraanin kauniin runollisen kielen takaa paistaa selkeitä ohjeita, luota Herraasi ja usko häneen. Ja kuvaukset kuoleman jälkeisestä paratiisista ovat niin nättejä, että tämäkin lukija alkaa hymyilemään. Jos tämän kirjan jumala on totta, hän tosiaankin rakastaa kansaansa, koska hän lupaa jotain näin hyvää...

Mutta mitä ihmettä! Olen suurassa 71 ja sieltä tapaan Nooan! Hei vanhan testamentin Nooa, vedenpaisumuksineen ja syntisien kansoineen. Oon ihan hämilläni! Olin kyllä kuullut, että koraanista löytyy vanhan testamentin henkilöitä, mut tää on ihan sama stoori. VT oli sentään kuitenkin jo kauan ennen Koraania... Ja sitten löydän myös ”kalan nielemän miehen” Koraanista (Suura 68:48), eli kukapa muukaan kuin Joona. Toisaalta Koraanin Nooa on paljon epäselvempi kuin VT:n Nooa. Ja sitäpaitsi Koraani-Nooa muistuttaa hämäävän paljon VT:n Joonaa.. Hei pakko myöntää nyt (jossette sitä jo rivien välistä oo lukenu), että olen täysin Raamattupuolueellinen. Mikä nyt vetänee vähän mattoa tän ”esitelmän” jalkojen alta, mut miksikäs mä itseeni alkaisin kieltämään.

Pääsin suuraan 57. Seuraavaks vuorossa on sunnuntai-illan sauna. byebye.